tiistai 16. tammikuuta 2018

Pikkuneidin nahkainen Tipulaukku. Twiip!

Ensimmäinen käsilaukku tytölle. 


Ompelin linnunmallisen laukun nahkapaloista meidän taaperoneidille. Nahkaa oli yllättävän helppo ommella, kun oli oikea neula. Aukeneeko tästä laukkudesignerin ura?



Laukku tuijottelee meitä hieman hämmentyneen näköisenä. 



Eurokankaasta löytämäni materiaali on reikäistä nahkaa. Ihana beige! 


Minun on pitkään tehnyt mieli ommella nahkajuttuja. Nyt valmistui ensimmäinen käsilaukku taaperolle. Palat lepäsivät pöydällä odottaen ideaa ja kun idea viimein tupsahti syliini laukku syntyi hujauksessa.  En tiedä oliko tämä kipinä laukkudesignerin uralle, mutta laukun ompelu tuntui hauskalta. Onhan laukkuja näkynyt blogissa aikaisemminkin, mutta nyt materiaali on nahka. Muut laukut löytyvät täältä klik!


 Bongasin viime viikolla  Eurokankaassa pahvilaatikon, jossa oli muutamia jämänahkapaloja. Kilohintakaan ei päätä huimannut, niin raaskin ostaa muutaman palan ja uhrata ne askarteluun. Ystäväni oli monta kertaa rohkaissut nahan käyttöön ja vimein uskalsin.


En ole uskaltanut ommella nahkaa, koska pelkäsin, että ompelukone hajoaa ja pilaan hyvän materiaalin siltä seisomalta. Ompelin laukun ohuella nahkaneulalla. Nyt kokeilin neulaa ensin, että meneekö ihan painamalla nahasta läpi ja sitten vasta vaihdoin sen koneeseen. Viimeksi  minulla oli kai liian paksu neula ja siitä kokeilusta jäi vain karvas muisto. Nyt neula upposi nahkaan ja tikkikin oli nättiä.

Leikkasin summamutikassa nahkapalat ja kiinnikenauhat. Koossa tärkeintä oli, että se sattui nahkapalaan ja vetoketjuun.  Ompelin ensimmäiseksi vetoketjun kiinni  ja nahkakiinnikkeet vetoketjun päihin. Minulla ei ollut mitään hajua hihnasta, joten ompelin vain kiinnikkeet paikalleen odottamaan hyvää ideaa.

Testasin useampaa silmäparia. Ulkopuolelle liimatut silmät irtosivat nopeasti testiryhmän kynsissä. Tein silmien kohdalle reiät nahkapaskalilla ja  nuo lopulliset silmät liimasin kiinni tukikankaaseen ja kankaan silmineen  kiinnitin laukun sisäpuolelle. Nyt ei pitäisi irrota, vaikka pienet silmät olisi niin ihana laittaa suuhun.

 Työ tekijäänsä neuvoo, eiks niin! 

Olin tekemässä pehmustettua laukun kahvaa, jotka kiinnittäisin D-lenkeillä. Etsin pussista narua nahkahihnan vahvikeeksi ja kun aloin pyörittämään pinkkiä luistinnarua siitä tuli lopulta hihna puuhelmillä somistettuna. Olipa outoa, että luistinnauha näytti lopulta paremmalta kuin nahkainen hihna.   

 Hyvä näinkin!

Laukussa ei lopulta ollut paljoa ommeltavaa ja idean kehittelyyn meni taas enemmän aikaa, kuin toteutukseen.

Laukusta tuli kiva ja se kulkee nyt pienimmän leikeissä. Eikö joka tytöllä kuulukin olla oma käsilaukku? Millainen oli sinun ensimmäinen käsilaukkusi?



Pienet tytöt pitävät tärkeänä, että on oma käsilaukku johon voi kerätä tärkeitä asioita. Tytöt ovat myös harjoitelleet shoppailua ja kotona tavaraa kerätään isoihin paperikasseihin ja kuljetaan ne käsissä kuin olisivat tehneet urakalla ostoksia. Kauppaleikissä käsilaukkua tarvitaan puhelimelle ja rahoille. 

Laukkuihin katoaa myös äidin tarpeellisia juttuja, kuten autonavaimet, kynät, paininjalat, virkkuukoukku ja lankarullat. 



Laukun saumat ompelin sisäpuolelta kiinni, paitsi pyrstössä. Pyrstöön liimasin ylimääräisiä sulkia. Käytin ompeluun tuon nahkaneulapakkauksen ohuinta neulaa. Laukussa oli lopulta aika vähän ommeltavaa.  Silmiä varten tein paskalilla reiät ja liimasin silmät ensin tukikankaalle ja kankaan  laukun sisään. 



perjantai 12. tammikuuta 2018

Kenkiin mahtuvat villasukat taaperolle +ohje

Ohuet sukat talvikenkiin


Tiedätkö sen tunteen kun ulos pitäsi mennä, mutta lapasia ei löydy ja sukatkaan ei mahdu kenkiin.  Nykyajan kenkiin, ei mahdu tavalliset villasukat ja monta paria on jäänyt käyttämättä. Kokeilin  ohuita sukkia kolmevuotiaalle ja tässä ohje! 



Moni miettii villalangan kestävyyttä ja valitsee sekoitelangan. Meillä nallet ja seiskaveikat ovat olleet kestäviä, mutta jääneet käyttämättä, kun sukat mahtuvat vain vauvatossuihin, kumisaappaisiin ja luistimiin.  Nyt tarvitaan sukat jotka mahtuvat talvikenkiin. 




Pakkaset tulivat ja niiden mukana pieni extra lasten talvivaateiden pukemisralliin. Ja voit arvata, että etsiessä lapasia hanskojen sisään löytyi vain yksinäinen lapanen ja villasukatkaan eivät mahtuneet kenkiin.

Laatikko on täynnä sukkia, mutta ne villasukat mahtuivat vain toisen lapsen 2 numeroa suurempiin talvisaappaisiin! Tajusin, ettei paksut villasukat mahdu omiinikaan. Ei siis ihme, että useat parit pieniä villasukkia on jäänyt käyttämättä, kun meillä on ollut kumisaappaiden sijaan Vikingit klik*, joiden sisään ei mahdu mitään, vaikka ne varpaan kaivamatkin on jo vaihdettu pari kokoa suurempiin. Näin oli myös viime vuonna, mutta olin sen jo unohtanut. Onneksi kengät itsessään ovat lämpimät ja voisihan leikata thermo- tai huopapohjalliset pienimmänkin Reima-popoihin.

Sanotaan, ettei ohut 100% villa ole kestävä käytössä, mutta ehkäpä se olisi kuitenkin tärkeämpää, että sukat saadaan käyttöön muutenkin kuin luistimissa? Vai pitääkö kengät vain olla numeroa tai kahta suuremmat? Tai jos unohtaisi ne sukat ja vaihtaisi pienimmänkin kengät Reimasta lämpöisiin Viikinkeihin?

Minulla on vielä lanka-alesta hamstrattuja ohuita Baby Merinoita ja neuloin pikapikaa ohuet sukat ulkoiluun. Olisi pitänyt tehdä pienemmillä puikoilla jolloin sukasta tulisi kestävämpi, mutta nyt oli kiire saada lisälämpöä ja onhan neulominen mukavaa, ainakin silloin kun ei ole kiire. Minulla on uudet bambupuikot ja nämä ovat niin ihanat ja nopeat. Ei jumitu lanka!  Tein sukat vanhasta muistista, mutta kärjen kavennuksen tein viistoon isovarpaille sopivammaksi, jotta ylimääräistä ei tulisi kenkään.

Mutta hyvä tähän kenkä-asiaan on havahtua, sillä on se sama juttu varmaan muissakin perheissä. Ensi vuonna herään tähän taas ja päivittelen samaa asiaa. Miten teillä pidetään jalat lämpöisinä? Mahtuuko villasukat kenkiin?


Tässä ohjetta jolla teen sukat ulkomuistista ja lisäsin linkit pariin hyvään ohjevideoon.


Kuvallinen ohjeeni ohuisiin villasukkiinmtaaperolle. Lankana Adlibriksen Baby Merinovilla klik*. Se on taas alennuksessa 6 kerää 10 eurolla.  Hamstrasin näitä ennen joulua. 



Ohuiden villasukkien ohje koko 26 jalan pituus 16 cm


Lanka Adlibris Baby Merinovilla ja puikkoina 3,5 bambusukkapuikot

Aloitukseen silmukoita: 44

Neulo suljettua neuletta nurin oikein 24 kerrosta.

Jos nyt alkoi hirvittää katso Novitan ohje  YouTubesta kantapää. Klik! 

Ota puolet silmukoista talteen. Neulo puolet silmukoista kantapääksi vahvistettuna neuleena. Aloita niin, että päällipuolelta poimi puikon ensimmäiset aina neulomatta ja neulo sitten toinen ja poimi kolmas puikolle. Neulo päällipuolelta joka toinen ja poimi joka toinen neulomatta puikolle. Sisäpuolella neulo kaikki silmukat nurin.

Toista kunnes kantalappu on 3 cm.

Tässä vaiheessa kurkkaa tarvittaessa kantapohjan Novitan video-ohje klik. 

Sitten kantapään silmukat jaetaan kolmelle puikolle, jolloin jokaisella puikolla on 7, 8 ja 7.

Päällipuolella neulotaan aina joka toinen ja poimitaan joka toinen puikolle ja  nurjalla puolella neulotaan kaikki nurin, samalla tavalla kuin kantapalassa. Nyt neulonnan kohteena on keskimmäinen puikko.

Keskimmäiseen puikkoon kavennetaan reunimmaiset puikot, niin että  keskimmäistä puikkoa vain neulotaan ja reunimmaisilta poimitaan ensimmäiset kavennettavaksi. Päällikierroksella tehdään ylivetokavennus ja nurjalla puolella nurin yhteen. Toista kunnes reunimmaisilla puikoilla ei ole jäljellä silmukoita ja keskimmäisellä puikolla on 8. Neulo yksi kerros lopuksi.


Poimi silmukoita 8 kappaletta kavennetuista kohdista puoleltaan  ja jaa kantapään  silmukat kahdelle puikolle. Puikoilla on silloin 11, 11, ja kantapään 12, 12.

Neulo kierros niin, että sukan päältä neulotaan neulotaan nurin oikein.

Tee kavennukset kantapään silmukoihin, jotka ovat lähimpänä päälliosaa toiselle puolelle oikein yhteen ja toiselle ylivetokavennus. Kavenna myös päälliosan ensimmäinen ja viimeinen.

Neulo yksi rivi väliin ja tee kavennukset uudelleen kantapään silmukoissa.

Neulo kaksi riviä väliin ja tee kavennukset myös päälliosan silmukoihin.

Neulo kolme riviä väliin ja kavenna vain kantapääosan silmukat.

 Nyt silmukoita pitäisi jokaisella puikolla olla 9. Neulo 16 kerrosta tai enemmän lapsen jalan mukaan.

Poimi ensimmäinen silmukka ja neulo sitten yhteen seuraava puikolla oleva silmukka ja viimeisellä puikolla oleva silmukka ja vedä silmukka läpi poimitusta silmukasta. Neulo kierros muuten normaalisti. Toista kavennusta 4 kerrosta.

Jaa silmukat tasan puikoille ja silmukoita pitäisi nyt olla 7 puikollaan. Tee puikon alkuun ylivetokavennukset jokaiselle puikolle. Toista kunnes silmukat loppuvat. Päättele työ.


Tee toinen sukka samalla tavalla, mutta tee kärkiosan kavennukset peilikuvana.



Baby Merinolangat ovat nyt tarjouksessa 10 e / 6 kerää ja  yli 10 e postikulut 0 e. Klikkaa tarjoukseen tästä klik*.

Sukassa kärkikavennuksen alku on kavennettu viistoon isoavarvasta kohti. Arvaa mitä ihanuutta tuolla sukkien alla on? Kurkkaa täältä klik*! 




Ihanat lilat merinovillasukat pääsivät heti jalkaan. Kun kenkään jää ilmaa, jalat pysyvät paremmin lämpimänä. 



Onneksi luistelukenttä luvattiin ensiviikoksi, niin pääsee muutkin villasukat käyttöön. 

maanantai 8. tammikuuta 2018

Megan-mekko Marimekon popliinista

Ompelin Pistoksissa-kirjasta Megan-mekon! Joustamattomasta! 


Sain joululahjaksi Tilly Walnesin Pistoksissa-kirjan klik* ja ompelin siitä Megan-mekon. Löysin mekkoa varten Marimekon kilolaarista raidallista popliinia. Olin kaivannut kivaa kaavaa joustamattomia kankaita varten.


Sain viimein Marimekon kankaasta ompelemani mekon valmiiksi. Uskaltauduin se päällä jopa ostoksille. Merinovillasukkikset on hyvä löytö.


Sain joululahjaksi Tilly Walnesin Pistoksissa-ompelukirjan. Sieltä löytyi kaipaamani mekkokaava joustamattomille Marimekon kankaille. Päätin tehdä Megan-mekon, jonka kuvittelin olevan etsimäni täsmäkaava, jonka vain leikkaa ja ompelee.  Kärvistelin yli joulupyhät ja uuden vuoden ja odotin vapaata hetkeä, että pääsin aloittamaan projektin.


Ajattelin Marimekon kangas edessäni, että eihän tässä mitään, onhan sitä joustamattomia ommeltu ennenkin. Eihän se niin vaikeaa ole. No ei niin.  Ompelu itsessään ei olekaan vaikeaa, vaan oma vartalosi on se suurin koetinkivi ja tarkoitus onkin saada teltta jollakin konstilla istuvaksi ja muokattua, että se pukee sinua juuri parhaiten.


Marimekon raidallisen popliinin nimeä en tiedä, mutta se sopii kivasti neuleeni kanssa. Neuletakki löytyy täältä klik*. 



Kirjassa käytiin mekon ompelu läpi vaihe vaiheelta ja päätin tehdä koemekon Jyskin lakanasta. Onneksi kirjassa neuvottiin miten mitataan ja etsitään sopiva koko kaavoista ja miten eri kokoja voi yhdistellä.  Hyvä oli katsoa miten  laskokset ja kavennukset tehdään ja miten huomioidaan jo leikkuuvaiheessa vartalon muodot. Kaikki oli selitetty isoin kuvin ja selkeästi ja jaksoin noudattaa ohjeita, vaikka tiukkaa teki.

Koemekosta tuli paljon reilumpi, kuin tästä lopullisesta. En millään uskonut, että saumanvarat oli mukana kaavassa. Ompelin koemekkoa sauma kerrallaan ja muokkasin mekkoa ja kaavaa siinä sivussa itselleni sopivaksi. Päiväunilla valmiiksi tuli yläosa, illalla selkä ja jossain vaiheessa piti keskittyä kirjaan ja mittaamiseen.


Kun koemekko oli valmis, niin oman mekon ompelu kävi jo leikiten. Muokatuilla kaavoilla ja kirjan ohjeilla mekko oli nopeasti valmis. Meganissa  jouduin rintalaskoksia hieman lyhentämään ja selkään ompelin vetoketjun sijaan nappilistan. Tein helmasta myös hitusen kapeamman tulppaanimaisen ja olkapäiseen puhveja kavensin maltillisemmaksi. Taskut! Kyllä, mekossa täytyy ehdottomasti olla myös olla taskut.

Tämä mekossa käyttämäni sinivalkoaridallinen popliini on löytö Marimekon kilolaarista ja vaikka se on ohutta puuvillaa se on pysynyt melko rypistymättömänä. Mekko tuntuu mukavalle ja todella kevyeltä päällä.  Kuosista on pakko sanoa, että näitä kuvia katsellessa tulee aika laitosmainen fiilis jos mekkoa käyttäisi ilman mitään. Onneksi kaapista löytyi sininen neule piristämään laitosmekkoa.


Parasta tässä on, että nyt kaavani ovat valmiit ja seuraavan Megan-mekon voin surauttaa tuosta noin vain. Seuraava kuosi on jo sitten särmäkämpi.

Kiitos miehelleni joululahjasta ja kuvista ja mummille omasta ajasta.



Ompelin mekkoon vielä taskut. 



Harjoittelin napinläpien ompelua niiden ompeluun tarkoitetulla paininjalalla. Mekkoon tuli vanhan ajan vintagepeltinapit. 


Tässä projektissa pisin kärsivällisyyttä vaativa työvaihe oli koemekko ja nyt kun se on valmis, minulla on täsmäkaava joustamattomiin mekkoihin. 

Bloggaajalle hirveintä on hitaasti etenevä työ, sillä siinä ei paljoa sisältöä saada aikaan, saati kuvia tässä pimeydessä. Samaan aikaan toinen projektini on puikoilla oleva neuletakki, joten blogissa on ollut aika hiljaista. Melkein voi nähdä aavikon risupallojen pyörivän täällä ja kuulla tuulen viheltävän.


Ihanaa pakkasviikkoa!


Pistoksissa -kirjassa on hyvät ohjeet lempivaatteiden ompeluun joustamattomista kankaista. Mieheni kertoi, että valitsi tämän, koska se oli alennuksessa.  Hyvä valinta! Tilly Walnes: Pistoksissa klik* 







Kävin hamstraamassa viimeisiä Suomivilloja Novitalta. He lopettavat suomalaisen villan käytön. Harmi, mutta voi vain syyttää itseään miksi Suomivillalankaa ei ole tullut ostettua. Onneksi ehtii vielä parit sukat tehdä.


torstai 4. tammikuuta 2018

Räyh! Kissapaita

Vanja Sean R-kissa ja käsityölahjojen uhri


Siskoni on joutunut käsityölahjojeni uhriksi jo monena vuotena. Tästä lahjasta olin kovasti fiiliksissäni. Lahja on  ompelemani Vanja Sean R-kissaneulospaita. Pommitetaanko sinua käsityölahjoilla vai oletko itse pommittaja? Tunnustan, olen käsityölahjapommittaja.




Rento kissaneule toimii farkkujen kanssa.  Kuviollisia neuleita on näkynyt viimeaikoina myös muotilehdissä. Onhan 90-luku niin vahvasti pinnalla.


Jouluaattona minua jännitti eniten miten paita sopi saajalle.  Olin niin fiiliksissä, kun joulupukki ojensi siskolleni pehmeän paketin. Onpa hienoa, että kissapaidasta tuli näin hyvä.



Ompelin siskolleni räyheän kissapaidan.


Joulun jälkeen pyörähdimme mummola käynnin yhteydessä katsomassa siskoa uudelleen ja kysyin voisikos kissapaidan vielä kuvata? Ei ollut aikaa silittelyille selittelyille ja pusero napattiin matkalaukusta suoraan rappukäytävään pikakuvauksiin.

 Ompelin siskolleni ensimmäisen ihan oikean neulepaidan. Kun näin tämän kuosin ensimmäistä kertaa ihastuin heti ja tiesin, että tämä olisi siskoni juttu.  Omassa kategoriassa neulos menee luxus-sarakkeen alle. Neuloksessa on tummansinisellä pohjalla oleva räyheä kissakuvio joka on kudottu Suomessa laadukkaasta luomupuuvillasta. Sitä ei myydä muuten kuin kotiompelijoille. Rento neulepusero oli mahtava kissoista pitävälle!

 Vanja Sean neuloksia löytyy Kuusi Collectivesta ja sain ompelubingopalkintona valita sieltä metrin. Huhkin öitä myöten 38 ompelubingoriviä joka riitti nipin napin 3. sijaan.  Palkinto oli helppo valita ja se oli tietenkin Vanja Sean R-kissa joka minulla jäi viime vuoden käsityömessuilta ostamatta. En siitä osannut vielä silloin tehdä mitään, mutta ihastus jäi.

Kurkkaa muut Vanja Sean neulokset tästä! Klik

Neulos on aika jämäkkää ja kaava-asiassa piti myös vähän soveltaa. Siskoa näin viimeksi kesällä, joten kokokin oli vähän hataran muistin varassa. Onneksi muistini piti ja kaava löytyi Suuri Käsityö-lehden numerosta 9/2017,   2 Poolo. Lisäsin puseroon vain resoria alareunaan ja  resorikauluksen poolon tilalle. Valitsin kooksi 38 ja se näytti juuri sopivalta rentoon paitaan ja melko joustamattomaan neulokseen.

Huolittelin saumat ensin saumurilla ja ompelin sen jälkeen vielä uudelleen ompelukoneella, muutenhan neuloksen ompelu ei juuri eronnut joustocollarista. Ihan suotta pelkäsin neuloksen ompelua. Paidasta tuli juuri sellainen, kun siskoni rentoilupaidat ovat yleensä!

Oli pakko sanoa, että paras joululahja oli minulle kun paita oli juuri sopiva ja saajalle mieleinen. Olin ihan fiiliksissä.

Näin jälkiteen ajateltuna olisi varmaan ollut järkevää ottaa Suuri Käsityö- lehden 4 numeron tilaus, eikä kärkkyä lehteä aina irtonumerona. Tosin mistä sitä tietää, jos lehdessä ei olekaan mitään kivaa?  Suuri Käsityö-lehden tarjoukseen pääsee tästä klik*








Räyheä tuo paidan kissa. Puserossa on meleeratut harmaat resorit, jotka tuovat paitaan vähän collegepaitamaista fiilistä. 




Siskoni on ollut se onnekas lahjansaaja näille minun kyhäelmilleni. Kerran virkkasin hänelle pronssinvihreästä langasta biletopin ja silloin inspiraationa oli Kylie Minougin Spinning Around. Ja hänen paketeista on löytynyt  melkein aina sukkia, lapasia ja huiveista  puhumattakaan. Voisi melkein sanoa, että hän on joutunut tahtomattaan käsityövimmaisen lahjojen uhriksi.

Nyt hienovaraisesti kysyin mitä mieltä hän on käsityölahjoista ja hän sanoi sen olevan ok. Onneksi siskoni osaa arvostaa käsintehtyjä asioita ja pahempia ylilyöntejä ei ole vielä tullut.  Joka joulu mietin, että käsityölahjat saattavat tuoda enemmän iloa antajalle. Ehkäpä se on parempi kuitenkin näin, kuin paketoida Made in China-kovamuovia ja villasukatkin onneksi kuluvat joskus puhki.


Saatko sinä käsintehtyjä lahjoja liikaa vai oletko niiden innokas antaja?

Innostuin tekemään joululahjoiksi monta merinovillavuorellista pipoa, reppuja ja kaulureita.  En tiedä miten muiden kävi. Menikö lahjat kaappien perukoille, lahjakiertoon vai ihan käyttöön? Nyt kun joulu on ohi jäi hiukan tyhjä olo. Mitä nyt sitten? Arvaa vaan, minulla on kolme uutta kässäprojektia kesken. 


Siskoni tykkäsi kissapaidasta ja minustakin se on hieno. Ihana Vanja Sean R-kissa! Ja ihana paita ja sisko. Kiitos! 



Huomasitko kokosin kivoja käsityöalennuksia tuonne oikeaan reunaan?  --->